keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Postimerkkejä

Talvi on saapunut pohjolaan ja päästiin taas nauramaan etelän autoilijoille, jotka talvi aina yllättää.

Urheilun puolella Volkswagen lopettaa rallin MM sarjassa ja Latvala on jäämässä ilman tallipaikkaa. Suuri kysymys tässä on miten suhteelle tissibimbo Maisa Torppaan käy.
Tenniksen Pariisin mastersturnauksessa Henri Kontinen on varmistanut nyt lopullisesti pääsevänsä Lontoon ATP-mestaruusturnaukseen mukaan. Sinne otetaan vain 8 parasta miestä ja nelinpeliparia.

Viikon ohjelmista kiinnostaa sunnuntain tähdet tähdet laulukilpailun perinteinen hevijakso. Muuten en tätä ohjelmaa seuraakaan.
Viikon elokuvana perjantaina teemalta Kwai-joen silta.

Boksille sain talteen Penny Dreadfulin toisen kauden.
Sarjan eka kausi oli aika tylsä mutta toiseen kauteen ihastuin. Tyylikästä kauhua ja näyttäviä kohtauksia.
Sarjassa on pääosissa Bondleffoista tuttuja näyttelijöitä. Timothy Dalton, Eva Green ja Rory Kinnear. Myös tohtori who:sta tuttu Billie Piper.
Mukana on perinteisiä manausjuttuja, ihmissusi, vampyyreja, noitia, frankensteinin henkiin herättämiä ruumiita ja Dorian Gray. Kuitenkin jotain omaperäistäkin on saatu mukaan.
Burtonin leffoissakin esiintynyt Eva Green oli toisella kaudella keskushenkilönä. Saatanan valittuna morsiamena. Kahdesti Bondina esiintynyt Dalton oli vielä ekalla kaudella pääosassa, Vampyyrin ryöstämää tytärtään etsimässä.

------

Päivän TOP listalla kotimaiset kaunottaret, joihin on syntynyt jonkinlaista ihastusta.
Julkisuuden henkilöistä siis kyse. Kyllä kaupungilla näkee paljon ihastuttavampia yksilöitä.

Johanna Kurkela laulaja
Milla Madetoja alueuutiset
Riikka Pulkkinen kirjailija
Emilia Vuorisalmi lääkäri
Ella Kanninen juontaja
Sara La Fountain kokki
Hanna-Maria Seppälä uimari
Maria Junger ylen kuuluttaja
Venla Savikuja fittness
Anna Kortelainen taidehistorioitsija

Tässä ei ole varsinaisesti suomen kauneimmat naiset vaan juuri ne, jotka säväyttävät syystä tai toisesta.
Jos kaikki ei ole tuttuja niin googlesta löytyy.

------

Sitten vähän näytteitä postimerkeistäni.

Kuvassa painosmäärältään harvinaisin filateelinen kohteeni. 1995 vuoden vihkot. 15000 kpl painos. Ja nimenomaan nuo kannet on sen verran. Sisältöä kun voi täydentää jälkeenpäin jos on jotain siitä laittanut kiertoon.

Keskellä kuvassa henkilökohtainen suosikkini ulkonäön puolesta. Fabergen munia aiheena ja aitoa kultaa ja hopeaa mukana merkeissä.

Alhaalla 2 merkkiä vuodelta 1866. Ehjänä nuo olisivat parinsadan arvoisia mutta itse sain halvalla, kun hammasteet olivat vajanaiset.

Vieressä vielä kaksi merkkiä Länsi-Berliinistä.



Keräilykohteitani filatelian puolella on kotimaiset merkit vuoteen 1995 saakka. Vaikea prosenttiosuutta arvioida mutta ainakin halvemmista merkeistä on iso osa.
Ulkomaisia merkkejä olisi tarkoitus hankkia mahdollisimman monesta eri maasta. Tästä tekee mielenkiintoisen sen, että merkkejä on paljon enemmän kuin itsenäisiä valtioita, kuten tuo Länsi-Berliini. On myös entisiä valtioita, joita ei enää ole olemassa.
Osa kansioistani on hukassa, niin en pääse laskemaan monestako maasta merkkejä löytyy mutta yli sata pitäisi olla koossa. Osa merkeistä ei ole aitoja vaan jotain painettuja kopioita, joten laskeminen menee vähän haastavaksi.

Jostain kiinnostavista aiheista olen ostanut merkkejä tuota 1995 vuotta uudempiakin.






Tässä esimerkkinä yksi täysi kansion sivu. Mannerheim ja Ryti merkkejä Itä-Karjalan versiona. 1942.











------

Runoa pukkaa taasen

Jokainen joka uskaltaa sulkea oven takanaan, lähteä etsimään kultaruukkua on sen jo löytänyt.
Sateenkaarta on aivan liian myöhä lähteä etsimään sateen jo langettua.
Rops raps laulavat pisarat katolla. Rips rops nauravat innokasta löytöretkeilijää lähtövalmiina laukut pakattuna suojassa ikkunan takana, lähdetään heti kun sade raukeaa.
Jokainen joka rohkenee pysähtyä, istahtaa ruudun taakse suojaan, hänelle ovi on aina kiinni, sinetöity taivaaseen asti sateenkaaren toiselle puolelle, suljettu vaikka auki olisi.
On lähdettävä, etsittävä mahdotonta, astuttava pelon toiselle reunalle, ja pudottava.

1 kommentti:

  1. Aika hienoja postimerkkejä kerätty tuohon vihkoon, että vaikka miten paljon sellaisia joita olen etsinyt jo vaikka kuinka pitkään. Olen itse aikamoinen postimerkkien keräilijä ja toisena keräilen vanhoja suomalaisia rahoja, mutta molempia on vaikea löytää ja toisaalta ne maksavat aika paljon. Toisaalta pysyyhän niiden arvotkin hyvin. Nuo Mannerheim merkit olisivat kyllä niin hienoja, jos niitä löytyisi kokoelmista.

    VastaaPoista