keskiviikko 26. lokakuuta 2016

nelonen

Nyt on blogilla kunnon nimikin.

Telkkariohjelmista nyt aluksi.
Nelosella on muutama suosittu viihdeohjelma, joiden avulla (osittain) nelosen kanavat ovat ohittaneet maikkarin katsojaluvuissa. Ennen tätä vuotta näin ei koskaan ole aiemmin käynyt.
Maikkari on pahoissa talousvaikeuksissa ja katsojat eivät ole innostuneet joistakin isoista satsauksista. SNL nyt varsinkin floppasi pahasti.
Olen aina ollut vähän nelosen puolella, pienemmän puolella, ja olen pitänyt nelosen ohjelmista.

Nykyään sitten ärsyttää sanomakonsernin radiokanavilla naurettava nelosen buffaus. Se on niin läpinäkyvää, että sanoisivat vaan suoraan ”mitäs neloselta tänään tulee...” Juontajat antavat olettaa, että nämä suositukset illan ohjelmistosta ovat heidän henkilökohtaisia suosikkejaan. Luetellaan kaikki nelosen ohjelmat uusintoja myöten ja muodon vuoksi joku toisen kanavan ohjelma väliin.
Nelonenhan kuuluu samaan firmaan hesarin, Ilta-sanoman, suomipopin ja radio rockin kanssa.

Näistä nelosen isoista menestyksistä itseänikin kiinnostaa kolme suurinta.
Vain elämää, haluatko miljonääriksi ja huutokauppakeisari.

Vain elämää aloin seuraamaan vasta toisella kaudella. Neljäs kausi taas jäi väliin kun mukana oli kaikki inhokkini. Vain Sanni kiinnosti.
Nyt Anna Puun jaksoon päättyvä kausi on ollut ihan hyvä. Annan levyt mulla on kaikki ja olen parilla keikalla käynyt. Hector toinen josta pidän.
Muutenkin semmonen porukka ettei ketään inhokkia. Lauri Tähkä on ollut ohjelmassa hyvä ja Chisu.
Kauden sensaatio on ollut Mikael Gabriel, vähän liiankin herkkä tyyppi, joka on musiikin avulla saanut ongelmiaan ja tuskaa käytyä läpi. Välillä meni vähän ylikin ettei jaksaisi kuunnella sen traumoista yhtään enempää.
Toinen ärsyttävä asia on Anna Puun kitara. Sitä on pakko roikottaa mukana vaikkei aina kitaran kieliin juuri kosketakaan. Taustalla on huippubändi, niin mitä sitä imagokitaraa siinä pitää olla soittavinaan.
Kaupallisuus on myös vähän inhottavaa kun artistin oma levy ilmestyy samana päivänä oman jakson kanssa. Että onko kaikki vaan oman uran edistämistä.
Ohjelman esityksistä on myös julkaistu levyjä joista ensimmäinen on muistaakseni 2000-luvun myydyin levy. Radiossa soitetaan jatkuvasti ohjelman vetoja.
Uutta oppi ainakin sen että Lauri Tähkä ei ole sen oikea nimi ja että Kuustonen söi masennuslääkkeitä, kun valittiin suomen positiivisemmaksi ihmiseksi.

Haluatko miljonääriksi ohjelmassa on helppo kotisohvalta tietää vastauksia. Itselläkin tuntuu, että pääsisi melkein aina 15 tonnin kysymykseen asti kysymällä yhden kerran katsomolta. Eräs kaverini on tietänyt vastauksen molempiin 30tonnin kysymyksiin, jotka viime vuosina on esitetty. Jos olisin kilpailemassa, soittaisin tässä vaiheessa kisaa hänelle. Tärkeintä olisi, ettei tuhlaa oljenkorsia jo ekoissa kysymyksissä.
Kirjallisuus tuntuu olevan aina kompastuskivi kilpailijoille. Mikä tuntuu surulliselta kirjallisuuden ystävälle. Eräs ei tiennyt kuka on kirjoittanut seitsemän veljestä.
Vaikeita aiheita minulle on lastenohjelmat ja tubettajat.
Jaajo on ihan ok juontaja vaikkei nyt mikään suuri suosikkini.

Huutokauppakeisarin salaisuus on leppoisa maalaistunnelma. Halpaa ohjelmantekoa kun ne huutokaupat pidetään joka tapauksessa. Sitten vaan kuvataan ne ostosreissut missä tingitään hinnoista.
Vähän ärsyttää kun se valittaa aina ettei pysty yhtään enempää maksamaan, ja sitten tulee tonni voittoa. Kehuu vielä lopuksi, että hyvät kaupat. (Kun huijattiin myyjää.)
Eiköhän tuosta ohjelmasta tule esiintymispalkkiota sekä myyjälle että keisarille sen verran, että vähän sama mitä hintoja siinä maksetaan.
Huutokaupan aluksi myydään aina kuparipannu josta on tullut keräilykohde. Kaikki haluaa reissustaan matkamuistoksi oman kuparipannun. 205euroa on uusi ennätyshinta.
Apumiehenä puuhaileva mies on vähän arvoitus että mistä sille maksetaan. Yleensä tuunaa koko päivän jotain parin kympin arvoista ja saa siitä koko päivän palkan.

Palkka taitaa hänellekin tulla enimmäkseen neloselta.

------


Kaj Stenvallia on joskus tullut kerättyä. Kuvassa on Tommi Aution toimittama kirja.
Postikortteja tai kehystettyjä kuvia on 20kpl ja vielä kalenteri ja palapeli(1000palaa).
Postikorttien keräilyn aloitin uudestaan tänä syksynä mutta en näitä ankkamaalauksia kuitenkaan.

--------
Lopuksi taas oma runo:

onnellisuus koputteli ovella
en uskaltanut avata kutsutulle vieraalle

meni pois, naapuriin
laskin riemun kiljahdukset
sormet loppuivat kesken

aamulla tuli ulos hassu hattu päässä
eikä näkynyt toiste

paitsi jos tuli kadulla vastaan
niin käänsin katseeni maahan
jalkojen väliin
jos olisi vaikka kengännauhat auenneet

maanantai 24. lokakuuta 2016

Kyrö/walking dead


Olen lukemassa Tuomas Kyrön pokkaria Kerjäläinen ja jänis.
Aiemmin olen lukenut häneltä aika sekavan dopingista kertoneen kirjan. Sen perusteella ei herännyt kiinnostusta lukea enempää hänen tuotantoaan.
Mielensäpahoittajakaan ei ollut ihan niin hyvä kuin olisi voinut kuvitella.

Tästä kirjasta olen pitänyt, nyt kun 2/3 osaa on luettu. Kirja muistuttaa Hotakaisen tuotantoa. Yhteiskunnallista, suomalaisen mielenmaiseman kuvausta ja humoristista.
Kirjan idea miehestä ja jäniksestä on matkittu Paasilinnan romaanista mutta sitä ei peitellä ollenkaan. Paremminkin kunnianosoitus Paasilinnalle. Päivitys nykyaikaan.
Täytyy kokeilla lukea jatkossa muitakin Kyrön uudempia kirjoja. Hotakaisessa oli sama juttu, etten ekoista kirjoista niin pitänyt, mutta sitten on ollut rautaa.

--------

Tänään alkaa paljon odotettu Walking deadin 7. kausi. Harva sarja noin pitkään säilyttää tasonsa ja suosionsa. Monta kertaa loistava sarja on mennyt pilalle, kun ei osata lopettaa ajoissa.
En osaa oikein päättää, pidänkö sarjasta vai en. Joillakin kausilla kyllästyn ja joillakin tuntuu, että on parasta mitä on tarjolla.
Sarja on varmaan väkivaltaisin mitä koskaan on telkkarista näytetty. Silti siinä ei ole alastomuutta ollenkaan. Varmaan siksi, että olisi lapsiystävällisempää. Tyypillistä amerikkalaista tekopyhyyttä.
Sarjassa on aina kauden puolivälissä parin kuun tauko, jolloin tässä midseason breakin edellä on aina jotain dramaattista, kuten kauden lopussakin.
Sarjassa on vähitellen muut elossa olevat ihmiset tulleet suuremmaksi uhaksi kuin zombit. Aina kun tavataan uusia ihmisiä, pitää päättää otetaanko heidät mukaan perheeseen, vai ovatko he uhka.
Sarjan vahvuutena on että koskaan ei voi tietää kuka kuolee. Joitakin henkilöitä on ollut alusta asti mukana tai melkein alusta. Mutta esim päähenkilön vaimo kuoli jo aika nopeasti sarjassa.
Jos vedetään rotuseikat mukaan niin sarjassa on todella paljon tummaihoisia. Toisaalta heitä myös kuolee kliseisesti kuin kärpäsiä. Oikeastaan vain yksi tumma on tärkeimpien hahmojen joukossa. Myös tuo asetelma, että tuntematon ihminen on uhka kunnes toisin todistetaan. Muistuttaa muukalaisvihamielistä ajattelua.
Yksi asia mitä en oikein tajua noissa zombeissa. Ne pysyvät elossa kunhan pää pysyy ehjänä. Eivät juurikaan ruokaa tarvitse kun ovat kuolleita jo valmiiksi. Miksi ne sitten niin kiihkeästi himoitsevat ihmislihaa ja muutakin lihaa. Mistä tuo pohjaton nälkä?

--------

Urheilua.
Sitä seuraan ainakin tulosten osalta paljon. Viikottain tulee seurattua miten tenniksessä nelinpeliä pelaava Henri Kontinen etenee urallaan. Jarkko niemisen lopetettua ei muuta suomalaista seurattavaa tässä lajissa enää ole.
Kontinen on sijalla 20 nelinpelirankingissa ja australialaisen parinsa kanssa sijalla 7 tämän kauden parhaiden parien listalla.
He ovatkin menossa kauden lopusa pelattavaan mestaruusturnaukseen johon pääsee vain 8 parasta miestä kaksinpelissä ja 8 nelinpeliparia.
Tähän turnaukseen ei suomalainen ole ennen päässyt mukaan.
Kontinen on myös ainoa suomalainen, joka on voittanut grandslam turnauksen. Tosin vain sekanelinpelissä, jota ei niin paljon arvosteta.
Hän on myös ainoa suomalainen, joka on pelannut masters tasolla finaalissa.

Toinen laji jota viikottain tulee seurattua on golf. Euroopan kiertueella pelaa kolme suomalaista, joista Mikko Ilonen on menestynein.
Viime viikolla Mikko Korhonen taisteli voitosta turnauksessa mutta taipui lopulta kolmanneksi. Tämän ansiosta hän kuitenkin varmisti paikan kiertueelle myös ensi kaudeksi.

Viime aikoina on ollut muitakin ilopilkkuja muuten niin vaisussa suomalaismenestyksessä.
Lotta Lepistö sai MM-mitalin pyöräilyssä. Ensimmäisenä suomalaisena. Itseasiassa hän sai kaksi mitalia samoissa kisoissa.
Pöytätenniksessä kovaa suosiota on kerännyt "Pentti" Olah. EM-kisoissa hän pääsi hienosti 8 parhaan joukkoon ja pelasi tasaisen ottelun entistä maailman ykköstä vastaan.

NHL kausi alkoi ja tämän vuoden kohupelaaja Patrik Laine aloitti lupaavasti. Jääkiekko kiinnostaa minua enemmänkin vain keräämieni korttien puolesta, vähemmän itse laji. Mutta olisihan se hienoa jos Laine valittaisiin vuoden tulokkaaksi.

-----

Runon sijaan tällä kertaa mietelause:

Kukaan ei ole itseään uneen asti onnistunut silittämään
joten turha väittää yksinkin pärjäävänsä

perjantai 21. lokakuuta 2016

Listoja

Minulla on valtaosa ankkamestari Carl Barksin 6500sivun tuotannosta. Monet puuttuvista sarjakuvista minulla on osittain. Puuttuu yleensä vain muutama ruutu täydellisestä.


Kuvassa on englanninkielinen ja mustavalkoinen Barks Bear Book. 33 sarjakuvaa Barksin tarinoita ankkalinnan ulkopuolelta.
Mukana lähinnä Barney bear ja benny burro tarinoita mutta myös putte possu, andy panda sekä happy hound.

---------

Tässä ensimmäinen TOP lista.
Mustavalkoiset leffasuosikkini TOP10, julkaisuvuoden mukaan järjestyksessä.

Casablanca, Curtiz 1942
Sabrina, Wilder 1954
La Strada, Fellini 1954
Tuntematon sotilas, Laine 1955
Psycho, Hitchcock 1960
Kaasua, komisario palmu! Kassila 1961
Tohtori outolempi, Kubrick 1964
Night of the living dead, Romero 1968
Schindlerin lista, Spielberg 1993
Ed Wood, Burton 1994

Tykkään kaikenlaisista listoista.
Omien listojeni lisäksi nyt on seurannassa radiosuomipopin suomalaisuuden soundtrack.
Top-100 kaikkien aikojen suomalaista kappaletta.
Tällaisissa äänestyksissä tulokset on aina vähän kyseenalaisia. Tässä tapauksessa mukana on vain kevyempi osasto eli esim nightwish puuttuu.

Jäljellä on 30 parasta joita tulee arkisin 5 kappaletta viikossa. Toimittajana on suosikkini Klaus Flaming, jolla on ehtymätön tietomäärä raskaamman musiikin puolelta. Tosin tällä kertaa hän keskittyy vain kappaleiden sanoituksiin, eikä sinänsä musiikkiin tai artistien taustoihin kovin tarkasti.
Parin minuutin esittelyn aikana on hauska yrittää arvata mikä kappale on kyseessä, kun Klasu kierrellen ja kaarrellen alkaa kuvailemaan kappaletta.

Kun jäljellä oli 41 kappaletta, yritin keksiä mitkä vielä olisi tulossa. Huonosti on mennyt arvaukset kun vain yksi kappale on osunut mukaan tähän asti.
Ihmetyttää myös kuinka huonosti listalla on sijoittunut vaikkapa Levoton tuhkimo tai viidestoista yö. Tai hassisen koneen rappiolla. Sitten joku JVG pärjää paremmin.
Mutta tämä on nyt tätä. Eiköhän sinne kärkisijoille tule tuttuja klassikoita.

-------

Tässä taas oma runo

Kysyt
Miksi sitten jaksan vielä jatkaa

Vastaan

Huhtikuussa
jo ennen vappua
ikuinen auringonpalvoja, neiti kesäheinä
huhtikuussa
talvipalttooseen kietoutuneena terassilla
kirja kädessä, kesä mielessä.

Kesäkuussa juhannusyönä,
ihan varmasti joku hullunrohkea
uskaltaa vailla realismin ripetäkään
uskoa ja vielä kolmannenkin kerran
omaan pöhkösti hassuun juhannustaikaan.

Heinäkuussa
lapsi viisivuotta, melkein kuusi
iso poika
taputtelee hiekkakakkua jo aamupäivästä
taputtelee, töpöttelee
sellaisella innolla, rajaton riemu
ettei tätä elämäniloa voi kai koskaan tappaa
ei paina valtionvelat pikku arkkitehtia

marraskuussa
kylmän yön jälkeen
lammikko on jäätynyt kuin
kuin lohkeilevaksi magnum jäätelöksi
ja mikä riemu on painaa saappaansa siihen
ja ritinä
se ritinä kun jää halkeaa
kuin magnum jäätelö mainoksessa

Kysyt
Miksi vielä jaksan herätä uuteen aamuun
helmikuussa kyselet tuollaisia
ja nyt vasta helmikuu.



tiistai 18. lokakuuta 2016

Huovinen

Luin alkuviikosta Veikko Huovisen Lampaansyöjät. Tämä oli yhdeksäs Huovinen, jonka olen lukenut. 4 romaania ja 5 juttukokoelmaa.
Huovisen kieli on hersyvää ja kirjailijasta saa oppineen mielikuvan. Kieli on monipuolista ja sanavarasto laajaa. Oppii uusia sanoja. Samalla miehestä saa kuvan kansanmiehenä.
Kirjat ovat sen verran lyhyitä että sopivat sellaisellekin joka ei paksuja tiiliskiviä jaksa lukea.

Huovisen lyhyet jutut ovat aivan hulvattomia. Todella omaperäinen tapa nähdä maailmaa ja pohtia miten se olisi vähän erilainen.
Ensimmäisenä lukemani Lyhyet erikoiset ei oikein auennut minulle. Se oli jotenkin käsittämätön. Missään ei tuntunut olevan mitään ideaa ja järkeä.
Sen jälkeen muut kokoelmat ovat olleet riemukasta luettavaa. Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan aina yhtä vinksahtaneella tyylillä.

Romaaneista Lentsussa oli ehkä vähän liikaa yhteiskunnallista jupinaa siitä miten kaikki on pielessä.
Havukka-ahon ajattelija oli ihan hyvä muttei suoskikkejani. Molemmissa kirjoissa on sama henki, että maalla on ihmisen hyvä olla ja nykyaika on turmiollista.

Veitikka on aivan klassikko. On olevinaan Adolf Hitlerin elämäkerta ja kirjoitettu niin hyvin että lukija saattaa mennäkin halpaan, ennen kuin tajuaa että eihän tässä ole mitään järkeä.
Sopii Hitleristä kiinnostuneille ja opetukseksi siitä miten historia toistaa itseään jos ei olla varuillaan. Siitä että joku ehkä haluaa taas antaa opetuksen ihmisille, jotka sokeasti seuraavaat ketä sattuu.

Kuvassa Seppo Polameren kuvitusta kirjasta Lampaansyöjät.













Lampaansyöjissä on parasta kaksikon Sepe ja Valtteri keskustelu. Kaverukset pohtivat esim millainen on noidan pimpu. Muutenkin naisista puhutaan paljon, mutta kunnioittavaan sävyyn.
Kirjan tarina keskittyy seikkailuun, jossa etsitään ja ammutaan lampaita ja sitten valmistetaan ne ruoaksi luonnon helmassa. Lampaan seuraksi otetaan ryyppyjä ja sikareita ja höpistään. Sitten palataan taas kaupunkiin kun alkaa telttailu riittämään.

----------




Keräilykamaa taas yhden kuvan verran.
Kuvassa on Tintti keräilyauto Tintti Tiibetissä sarjakuvasta.
Sekä 2 kpl Bond autoja.
Molemmissa taisi olla niin iso sarja, ettei niiden kerääminen oikein järkevää olisi ollut.

-------

Omat runot osa 3.

Pieni verinen puro valuu hitaasti pitkin puunrunkoa. maalaa sen pintaa punaiseksi elämän värillä.
Mistä saa virta alkunsa.

Onko kevään ensimmäinen västäräkki,
uuden heräämisen laulua livertäessään kohdannutkin oman loppunsa?

Harmistunut sienestäjä vaimonsa ikeen alla, hyttysiä läiskinyt suutuspäissään.

Metsämiehetkö, uljaat luonnon tasapainon valvojat hirven ajoivat passipaikalle.
Keltanokka vereen kastetaan silmät tuikkien; uusi kuningas on saapunut metsään!

Joko viimein loppui usko nurkkaan ajetulta, yksin jätetyltä? Mummolta villasukat joululahjaksi, köyttä oli salaa toivonut, veitsen sai jo kymmenvuotiaana.

Jok'ikinen turhia kuolemia, tärkeitä vain itselleen.

Ainoalle joka olisi voinut haudalle vastapoimitun päivänkakkaran taittaa.

---------

Huomenna tulee taas maikkarilta Pitääkö olla huolissaan.
Ainoa kolmosen ohjelma jota seuraan tällä hetkellä.
Ohjelmassa lakonisen hauskat kirjailijat Hotakainen, Kyrö ja Nousiainen jupisevat siitä miten kaikki on pielessä.
Ohjelmassa ei sen kummemmin ole mitään ideaa. Kunhan vaan on koottu yhteen hauskoja miehiä.
Ohjelman vetäjä Pääskysaari kikattelee aivan liikaa, kuten jokaisessa ohjelmassa ja on ohjelman tyyliin sopien stailannut itsensä harmailla hiuksilla ja silmälaseilla.
Nämä hauskat miehet yrittävät promota omaa julkisuuskuvaa kilpailemalla kuka keksii parhaat jutut. Siinä voittaa kaikki. Niin katsojat kuin maikkari ja kirjailijat itsekin.
Mukana on aina yksi vieras.

Teemalta tulee tänään Ville Haapasalon kokkiohjelma, joka on yllättävän mukavaa seurattavaa.
Ohjelman kahdeksassa jaksossa (kuvattu suomessa) Ville saa vieraaksi kahdeksasta maasta vieraita jotka tekevät ruokaa omasta kotimaastaan. Vieraat ovat asuneet suomessa niin kauan että osaavat hyvin kieltä.
Villen juttuja on aina hauska katsoa ja tässä tulee kätevästi sitä matkailua vaikkei liikuta minnekään.

Aiemmin tällä viikolla loppuivat Foxin näyttämät Family Guy jaksot. Viimeisenä tulivat 12+13 kauden jaksot. Sarja jatkuu vielä amerikassa.
Sarja on pikkuhiljaa noussut South Parkin jälkeen toiseksi suosikikseni piirrossarjoissa. Molemmissa on mustaa huumoria mutta tämä on vielä rivompi ja väkivaltaisempi. Onkin jännä miten piirrettynä saa tehdä ihan mitä vaan ja silti on lapsille soveliasta. Monissa jaksoissa on sellaista pornoa ettei missään muualla ja K-13 on luokitus.
Foxilta jatkuu sarja vielä uusintoina.

Toinen piirrossarja, jota olen katsellut loppuu kesken kauden perjantaina. Nelosen aamun lastenohjelmissa Avengers Assemble. Tutut Marvelin supersankarit piirrettynä ja suomeksi puhuttuna. Ilman tuota suomalaista puhetta sarja on periaatteessa ihan samaa kamaa kuin miljoonien dollareiden isot supersankarileffatkin.

maanantai 17. lokakuuta 2016

Sekalaisia huomioita

Kuva pitää aina olla niin tässä Sormusten herran Kaksi Tornia keräilypainos Klonkkupatsaan kera.
Ruotsinkielinen painos ja avaamaton paketti.
-----

Sitten vuorossa omia runoja osa2:

Lapsuudessa on pahinta ettei kukaan kerro sen olevan elämäsi parasta aikaa.
Ja juuri siksi siitä voikin parhaiten nauttia. Kukapa haluaisi kuulla kuolevansa?

Nuoruudessa on julminta, että sinulle kerrotaan juuri sen olevan elämäsi parasta aikaa.
Ei jää aikaa palloleikeille.

Aikuisuus on helppoa koska silloin luet kirjoista olevasi viisaampi, kypsempi tajuamaan mitä ajanhukkaa oli nuoruuden päähänpistot.


Vanhuus on surullista aikaa, koska silloin muistat taas miten olla lapsi, mutta kukaan ei ole pukemassa sinua pulkkamäkeen.

----------

Sitten huomioita television ihmeellisestä maailmasta.
Olen pannut merkille, että tietyt asiat toistuvat tässä maailmassa aina lähes poikkeuksetta, vaikka ne eivät todellisessa elämässä oikein tapahdu.
Myytinmurtajissa on ollut lisäksi paljon kaikenlaista mutta nämä ovat omia havaintojani.

1. Kun tapahtuu onnettomuus, niin ensimmäisenä paikalle saapunut huutaa: soittakaa joku ambulanssi! Mutta ei koskaan soita itse.

2. Shakkia pelatessa ottelu päättyy aina seuraavalla siirrolla mattiin.

3. Aina kun ihmisellä alkaa vuotamaan nenästä verta, on se merkki siitä että aivot ovat tuhoutumassa jonkin mystisen voiman ansiosta. Vaikka nenän vuotaminen nyt oikeasti ei mikään vaarallinen juttu ole. Näyttää vaan tehokkaalta.

4. Tietokonetta käytettäessä kaikki tehdään yleensä kirjoittamalla vimmatusti näppäimistöllä tai painamalla jotain yksittäistä nappia. Hiireen ei koskaan kosketa.

5. Tämä on ystäväni Sonjan huomio: Kun miekka vedetään huotrasta esiin, kuuluu aina metallinen singahdus ääniefekti vaikkei nahkaisesta huotrasta semmosta voi tulla.

6. Joissakin tv-sarjoissa henkilöt vaihtavat koko ajan vaatteita, niin etteivät sarjan aikana koskaan käytä uudestaan samaa asua. Ei kellään niin isoa vaatekaappia voi olla.

7. Seksin jälkeen nainen makaa sängyssä peitto rintoja peittäen. Tietenkin tämä on katsojien takia mutta näyttää se hassulta. Miksi on ylipäätään riisunut jos sitten pitää peitellä siltä mieheltään.

8. Kun nainen näkee kuolleen ihmisen, kirkuu hän kuin kauhuleffassa.
--------


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Blogin epätoivoista testausta.

Jos saan tämän toimimaan, niin tarkoitus olisi kirjoittaa vaikkapa näistä aiheista:

TOP-listat monituisista aiheista.
Keräilykokoelmani
Kirjat
TV sarjat
Huomioita maailmasta.
Omat runot ja novellit.

Aloitetaan keräilyllä/kirjoilla. Arvostelua en voi tähän laittaa koska en ole tuota vielä lukenut.















Kovin arvokkaita kirjoja en omista mutta tuossa kuva Boccaccion Decameronen suomenkielisestä ensipainoksesta (1947). Arvoa nostaa kansipaperit, jotka tosin ovat vähän resuiset.

Pistetään seuraavaksi oma runo rakkaudesta.

Sydän ei ole saalistava susi, ei raateleva haaskalintu.
Sydän on parvi pääskysiä sateen jälkeen, korkealla, sulavia syöksyjä hyönteisten reiteillä.
Kirjoittavat kristallitaivaan täyteen yhtään punastelematta.
Sydän ei ole yksinäinen susi. Se pitää nostaa hellästi kämmenelle, hyväillä ja suukottaa.

Rakkaus on kevyt tuulenvire laiturilla saunan jälkeen.
Joutsenen raivokas nousukiihdytys järven selällä. Hitaasti alas leijaileva kyyhkysen untuva,
sellainen kiireetön, ehtii maisemiakin katsella.
Rakkaus ei ole velvollisuus kolmen tarjotun siiderin jälkeen,
se on leikkisää kisailua painottomassa tilassa.


Mutta rakastuminen. Sitä en voi suositella. Julmaa kuin elämä.

-------------

Tässä kai tarpeeksi sisältöä näin aluksi. Itselleni tätä kirjoitan, ainakin nyt aluksi.