maanantai 24. lokakuuta 2016

Kyrö/walking dead


Olen lukemassa Tuomas Kyrön pokkaria Kerjäläinen ja jänis.
Aiemmin olen lukenut häneltä aika sekavan dopingista kertoneen kirjan. Sen perusteella ei herännyt kiinnostusta lukea enempää hänen tuotantoaan.
Mielensäpahoittajakaan ei ollut ihan niin hyvä kuin olisi voinut kuvitella.

Tästä kirjasta olen pitänyt, nyt kun 2/3 osaa on luettu. Kirja muistuttaa Hotakaisen tuotantoa. Yhteiskunnallista, suomalaisen mielenmaiseman kuvausta ja humoristista.
Kirjan idea miehestä ja jäniksestä on matkittu Paasilinnan romaanista mutta sitä ei peitellä ollenkaan. Paremminkin kunnianosoitus Paasilinnalle. Päivitys nykyaikaan.
Täytyy kokeilla lukea jatkossa muitakin Kyrön uudempia kirjoja. Hotakaisessa oli sama juttu, etten ekoista kirjoista niin pitänyt, mutta sitten on ollut rautaa.

--------

Tänään alkaa paljon odotettu Walking deadin 7. kausi. Harva sarja noin pitkään säilyttää tasonsa ja suosionsa. Monta kertaa loistava sarja on mennyt pilalle, kun ei osata lopettaa ajoissa.
En osaa oikein päättää, pidänkö sarjasta vai en. Joillakin kausilla kyllästyn ja joillakin tuntuu, että on parasta mitä on tarjolla.
Sarja on varmaan väkivaltaisin mitä koskaan on telkkarista näytetty. Silti siinä ei ole alastomuutta ollenkaan. Varmaan siksi, että olisi lapsiystävällisempää. Tyypillistä amerikkalaista tekopyhyyttä.
Sarjassa on aina kauden puolivälissä parin kuun tauko, jolloin tässä midseason breakin edellä on aina jotain dramaattista, kuten kauden lopussakin.
Sarjassa on vähitellen muut elossa olevat ihmiset tulleet suuremmaksi uhaksi kuin zombit. Aina kun tavataan uusia ihmisiä, pitää päättää otetaanko heidät mukaan perheeseen, vai ovatko he uhka.
Sarjan vahvuutena on että koskaan ei voi tietää kuka kuolee. Joitakin henkilöitä on ollut alusta asti mukana tai melkein alusta. Mutta esim päähenkilön vaimo kuoli jo aika nopeasti sarjassa.
Jos vedetään rotuseikat mukaan niin sarjassa on todella paljon tummaihoisia. Toisaalta heitä myös kuolee kliseisesti kuin kärpäsiä. Oikeastaan vain yksi tumma on tärkeimpien hahmojen joukossa. Myös tuo asetelma, että tuntematon ihminen on uhka kunnes toisin todistetaan. Muistuttaa muukalaisvihamielistä ajattelua.
Yksi asia mitä en oikein tajua noissa zombeissa. Ne pysyvät elossa kunhan pää pysyy ehjänä. Eivät juurikaan ruokaa tarvitse kun ovat kuolleita jo valmiiksi. Miksi ne sitten niin kiihkeästi himoitsevat ihmislihaa ja muutakin lihaa. Mistä tuo pohjaton nälkä?

--------

Urheilua.
Sitä seuraan ainakin tulosten osalta paljon. Viikottain tulee seurattua miten tenniksessä nelinpeliä pelaava Henri Kontinen etenee urallaan. Jarkko niemisen lopetettua ei muuta suomalaista seurattavaa tässä lajissa enää ole.
Kontinen on sijalla 20 nelinpelirankingissa ja australialaisen parinsa kanssa sijalla 7 tämän kauden parhaiden parien listalla.
He ovatkin menossa kauden lopusa pelattavaan mestaruusturnaukseen johon pääsee vain 8 parasta miestä kaksinpelissä ja 8 nelinpeliparia.
Tähän turnaukseen ei suomalainen ole ennen päässyt mukaan.
Kontinen on myös ainoa suomalainen, joka on voittanut grandslam turnauksen. Tosin vain sekanelinpelissä, jota ei niin paljon arvosteta.
Hän on myös ainoa suomalainen, joka on pelannut masters tasolla finaalissa.

Toinen laji jota viikottain tulee seurattua on golf. Euroopan kiertueella pelaa kolme suomalaista, joista Mikko Ilonen on menestynein.
Viime viikolla Mikko Korhonen taisteli voitosta turnauksessa mutta taipui lopulta kolmanneksi. Tämän ansiosta hän kuitenkin varmisti paikan kiertueelle myös ensi kaudeksi.

Viime aikoina on ollut muitakin ilopilkkuja muuten niin vaisussa suomalaismenestyksessä.
Lotta Lepistö sai MM-mitalin pyöräilyssä. Ensimmäisenä suomalaisena. Itseasiassa hän sai kaksi mitalia samoissa kisoissa.
Pöytätenniksessä kovaa suosiota on kerännyt "Pentti" Olah. EM-kisoissa hän pääsi hienosti 8 parhaan joukkoon ja pelasi tasaisen ottelun entistä maailman ykköstä vastaan.

NHL kausi alkoi ja tämän vuoden kohupelaaja Patrik Laine aloitti lupaavasti. Jääkiekko kiinnostaa minua enemmänkin vain keräämieni korttien puolesta, vähemmän itse laji. Mutta olisihan se hienoa jos Laine valittaisiin vuoden tulokkaaksi.

-----

Runon sijaan tällä kertaa mietelause:

Kukaan ei ole itseään uneen asti onnistunut silittämään
joten turha väittää yksinkin pärjäävänsä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti