Juhannus mulla meni kaupungissa.
Aattona oltiin satamassa kavereiden kanssa juttelemassa.
Lauantaina tapasin sukua tuossa lähes naapurissani.
Selvinpäin ja yksi paketti makkaraa. Yksi pullo colaa.
Nyt on kuolleissa henkilöissä ollut
paljon mun tuntemia.
Espanjalainen kirjailija Carloz Ruiz
Zafon, joka on ollut Suomessa ja muuallakin huippusuosittu.
Olen hänen kirjasarjastaan kyllä
lukenut vain ekan osan ja toka odottaa hyllyssä.
Toinen kirjallisuuteen liittyvä oli
Timo Reenpää. Hän suomensi aikoinaan Tintit ja Lucky Luket niin on
silleen tutuksi tullut nimi.
Näyttelijöistä kuoli Ian Holm, joka
ei niin valtavan iso tähti ollut mutta sattui olemaan eka nimmari
minkä minä ostin jääkiekkonimmareiden lisäksi.
Esitti sormustenherroissa Bilboa.
Sen jälkeen onkin noita nimmareita
kertynyt minulle melkoinen määrä.
Kuvassa tuo kortti.
Hän oli myös ekan Alienin miehistössä. Siitä minulla on nimmari 5/7 henkilöstä.
En ihan julkkiksia bongannut nyt
kaupungilta mutta yksi basehyppääjä asuu samassa talossa kaverini
kanssa niin se tuli juttelemaan
ennen kun hyppäsi hypyn numeroi 2000.
Sata hyppyä vuodessa 20 vuoden ajan.
Koronan takia piti hypätä
kotimaisemissa se juhlahyppy kun ei ulkomaille päässyt.
Kaverilla on sen verran huono
nimimuisti että piti netistä ettiä mikä sen tyypin nimi on.
Kirjoissa mulla on vähän ongelmia,
kun aloin Miko Rimmisen kirjoja lukemaan.
Olen niitä lukenut ennenkin ja yksi
jäi kesken kun oli niin sietämätön tyyli.
Muutamasta sitten olen tykännyt
isosti.
Etten osaa päättää... nyt taas
tuntuu vaikealta kahlata tekstiä eteenpäin.
Hänellä on semmonen tyyli että
vaikkei mitään tapahtuisikaan niin jaaritellaan vaikka kuinka
monisanaisesti aiheesta
ja keksitään omia sanojakin
kuvailemaan tilannetta.
Kaksi noita nyt on lainassa mutta ovat
onneksi tosi lyhyitä.
Tuotannosta on kaksi sen jälkeen vielä
lisää lukemattomia.
Se kesken jäänyt ja
pussikaljaromaani, jonka olen nähnyt leffana.
Lätkäkortteja ostelin taas lisää
tuolta kotimaiselta foorumilta missä olen jäsenenä ollut.
2017-18 kaudella oli jostain syystä
niin hankalia Ilveksen nimmareita että sain ne vasta nyt kaikki.
Joka vuosi on 5nimmaria Ilvekseltä,
jotka yleensä saan suunnilleen viikossa hankittua mutta nyt meni
pari vuotta.
Kyllä niissä lukee että olisivat
yhtä paljon painettuja kuin normaalistikin mutta missä lienee
lymyävät ne kaikki.
Sain myös Ilveksen pelipaidan palasia
sisältäviä kortteja yhden lisää, joten puuttuu enää 4
kalleinta Tuukka Raskia.
Noita erilaisia Ilveksen nimmareita
puuttuu oikeastaan 6kpl jos kaikki lasketaan mukaan. Niistä Raskia
on 3kpl.
Lätkäkorteissa oli kiinnostava
uutinen.
Noin 5 vuotta sitten ilmestynyt
tulokaskortti Connor McDavidista
myytiin 135 tuhannella dollarilla.
Että siitä vähän osviittaa ettei
kortin tarvitse olla vanha ollakseen kallis.
Kuuntelinkin suplasta radio-ohjelman
missä puhuttiin keräilyharrastuksesta.
Siinä muisteltiin niitä aikoja kun
lätkäkortteja mainostettiin että niillä tienaa omaisuuden
tulevaisuudessa kun säästät nämä.
Todellisuudessa ne kortit menettivät
arvonsa aika nopeaan ja vain jotkut harvat niistä ovat edes jonkin
arvoisia.
Tuo paniikkihäiriö mikä mua nykyään
vaivaa
olen tajunnut että muutama asia johtuu
siitä varmaan.
Tasapaino vaatteita ja kenkiä pukiessa
on mennyt
ja sitten tuo uneliaisuus päivisin
sekin on paljolti semmosta huimausta
joka menee ohi kun ummistaa silmänsä ja menee makuutasolle.
Sitten on se kävellessä tuleva rinnan
puristus alkumatkasta ja jaloista menee voimat loppumatkasta.
Mutta siihen pitäis olla lääke tiedossa kunhan joskus pääsen hoitajan juttusille.Tästä taas eteenpäin ja viikon päästä juttua lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti